| Mauri Antero Numminen: | Energiansäästäjä |
|
Maataan hiljaa vuoteessa. Yritetään olla kääntyilemättä. Jos käännettäisiin kylkeä, kuluisi energiaa ja se olisi vastoin jaloja pyrkimyksiä. Halutaan tulla toimeen yhdellä aterialla, joka saadaan työpaikasta. Työstä tultua asetutaan vuoteeseen siten, ettei tarvitse kääntyillä. Vapaa-ajat vietetään sängyssä liikahtamatta. Säästetään, kuluu hyvin vähän energiaa. Ilmestyy huolenaihe. Huomataan, että ajatteleminen on pahasta. Se kuluttaa energiaa, joka pitäisi välttämättä säästää parempaan. Energian tulee palvella pelkkää olemassaoloa. Jos halutaan vaivatta olla olemassa, kaikki energia täytyy antaa vain tähän tavoiteltavaan. Keksitään äkkiä: puolihorroksen avulla päästään kiusallisesta ajattelusta. Ollaan melkein unessa. Häivähtää mieleen: palkka saadaan viikon kuluttua. Silloin kenties uskalletaan syödä hieman illallakin. Silmäillään ajankuluksi, etsitään muutakin ajankulua. Yritetään keksiä miten saataisiin joitakin hetkiä kulumaan mahdollisimman miellyttävästi. Päädytään huomaamatta erinomaiseen ratkaisuun: ajatellaan. Ei, pikemminkin annetaan leipää ja lientä koskevien mielteiden olla sielunelämän sisällyksenä. Muistuu, kuinka herra J aina tunkeutuu ruokajonossa itseni eteen, vaikka hän tulisi myöhemmin ja vaikka jono olisi pitkä. Ei milloinkaan vastusteta herra J:tä. Ollaan näet laajakatseinen. Herra J:llä saattaa sitäpaitsi olla yksityiselämässään vaikeampaa kuin itsellä. Itse ollaan vanhapoika. Huomataan, että on jälleen ajateltu mielleaihe. Ollaan jossain määrin tyytymätön siihen, että ollaan ajatustottumusten kahleissa, vaikka aina teroitetaan itselle niistä poispyrkimisen tärkeyttä. Mielletään siis jonkin aikaa ruoka-annoksia, kunnes järkiinnytään. Juuri tällä tavallahan kulutetaan energiaa, joka pitäisi käyttää vaivattomaan olemassaoloon. Ei enää mielletä erilaisia ruoka-annoksia. Luullaan maatun hiljaa. Kauhuksi huomataan äkkiä, että on liikahdettu. Sadatellaan sitä. Kiroillaan, ettei olla aina vuoteeseenastuttua liikuntakyvytön. Siten säästettäisiin. Havaitaan äskeisessä ajatuksessa olevan looginen aukko. Jos oltaisiin liikuntakyvytön vuoteessa, ei päästäisi ylös, kun tarve siihen tulisi. Ajatellaan paremmin. Konstruoidaan mielessä kellonkoneistosta toimiva laite, joka aamulla kaataisi vuoteen nurin. Lattialle putoamisen jälkeen oltaisiin jälleen kykenevä liikkumaan. Ollaan onnellinen suuresta tapauksesta. Ihmisaivot ovat jälleen kerran osoittaneet voimansa. Tähän ei eläin pysty. Ollaanhan keksitty nerokas laite. Iloitaan tapauksesta niin suuresti, että keitetään tee. Juotaessa teetä havahdutaan ja kauhistutaan. Jälleen on kulutettu energiaa. Muistellaan, mihin kallista energiaa on tuhlaantunut. Päädytään laskelmassa seuraavaan: Yhteensä tietymätön paljous kalliita kaloreja. Ollaan jossain määrin onneton, kun huomataan oltavan kehässä. Ensin yritetään säästää energiaa, sitten havaitaan sitä salaa tuhlatun, sen jälkeen kerrataan mihin sitä on tuhlattu. Koska energiatappiot näyttävät olevan välttämättömiä, heittäydytään "antaa mennä" -periaatteen valtaan. Kuvitellaan, että ollaan taiteilija. Taiteilijahan elää vain päivästä päivään. Halutaan jopa näyttää itselle kuinka hillittömästi tuhlataan energiaa. Pyörähdetään kaksi kertaa. Sitten hekumoidaan ajatuksella, että tällaista voimanhaaskausta ei olisi osattu kuvitellakaan silloin, kun vielä oltiin tavallinen halveksittava poroporvari, joka halusi säästää energiaa. Ollaan yhä hillittömämpi. Pyörähdetään vielä kerran. Ahh taiteilijan vapautta! Tätä on todellinen kahleeton elämä. Aiotaan pyörähtää vielä neljäskin kerta, mutta jäädään puoliväliin. Järki on alkanut hiipiä takaisin. Yritetään edes mielessä ajatella hieman riehakkaammin. Ei, ollaan tulemaisilla ahdistukseen äskeisten kömmähdysten vuoksi, mutta todetaan että ahdistus tuhlaisi energiaa. Ei tulla ahdistukseen. Maataan hiljaa vuoteessa ja yritetään olla hengittämättä liian rajusti. | |